Aluksi keskeisimmät pykälät: ne ovat liikesalaisuuslaissa, työsopimuslain 3:4:ssä ja rikoslain 30:4–6 §:ssä. Pykäliä luettaessa on tarpeen jo ensimmäiseksi jäsentää, onko liikesalaisuus saatu tietoon luottamuksellisesti vai luvattomasti. Viimeksi mainittuun liittyy myös seuraavalla portaalla toimivan vastuu.
Liikesalaisuuksia on mahdollista loukata kolmenlaisilla teoilla: hankkimalla tieto oikeudettomasti tai käyttämällä sitä tai ilmaisemalla se oikeudettomasti. Ja ennen kuin näitä arvioidaan, on otettava kantaa siihen, täyttääkö tieto liikesalaisuuden edellytykset vai onko se esimerkiksi ammattitaitoa, jota työpaikkaa vaihtavan työntekijän on voitava uusissa tehtävissään hyödyntää.
Liikesalaisuuksien rikosoikeudellisesta suojasta on neljä ennakkoratkaisua: KKO 2013:17, 2013:20, 2015:42 ja 2024:54. Tärkein on KKO 2013:20: työntekijä, joka työpaikanvaihdoksen yhteydessä kopioi itselleen sellaisia tietoja, joiden käsittelemiseen hänellä on ollut oikeus, ei syyllisty yritysvakoiluun. Kopiointi voi silti merkitä yrityssalaisuuden rikkomisen yritysasteelle etenemistä.
Tiedonhankinnan oikeudettomuutta voidaan tästä huolimatta arvioida toisin muiden lakien yhteydessä. Esimerkiksi työsopimuslain 3:4:n osalta on oikeuskäytännössä katsottu, että työsuhteen päättymisvaiheessa toteutettu laajamittainen kopiointi on liikesalaisuuden oikeudetonta hankkimista.
Kun eri lakien säännöksiä verrataan toisiinsa, havaitaan muutakin harmillista, tosin sinällään myös tarkoituksellista epäjohdonmukaisuutta: liikesalaisuuslain ja työsopimuslain perusteella tulee vaikutelma, että työntekijällä on oikeus hyödyntää luvallisesti saamiaan liikesalaisuuksia heti työsuhteen jälkeen, mutta rikoslaissa on säädetty kahden vuoden lisäsuoja.
Myös salassapitosopimus on mahdollinen: joko puutteellisen lakisääteisen suojan paikkaamiseksi tai sen tehostamiseksi. Kansainvälisissä oikeussuhteissa salassapitosopimus on erityisen tärkeä.
Liikesalaisuusjutut ovat Suomessa enimmäkseen rikosoikeudenkäyntejä. Muuhun Eurooppaan verrattuna tämä on poikkeuksellista. Muissa maissa liikesalaisuuden haltija yleensä hakee loukkaajaa vastaan kieltopäätöksen ja esittää vahingonkorvausvaatimuksen.
Kun liikesalaisuuslaki vuonna 2018 säädettiin, olisi ollut perusteltua jättää aikaisemman lain teknisiä ohjeita suojanneet säännökset kokonaan pois. Näin ei (valitettavasti) tehty, vaikka teknisten ohjeiden erillisen suojaamisen tarve on, vähälukuisesta oikeuskäytännöstäkin ilmenevästi, vain marginaalinen.
Liikesalaisuuslain, työsopimuslain ja rikoslain lisäksi liikesalaisuuksien suojasta löytyy säännöksiä yli 100 muusta laista. Nämä muut säännökset ovat esimerkiksi jotakin toimialaa tai tietojenkäsittelyn yhteyttä koskevia salassapitosäännöksiä, tai ne liittyvät julkisoikeuteen.
Liikesalaisuuksille annetaan suojaa myös viranomaisissa. Tyypillinen esimerkki on viranomaisen tietopyyntöön antama päätös, jolla liikesalaisuudet rajataan julkisuuden ulkopuolelle. Suojaa annetaan myös oikeudenkäynneissä, vaikkakin toinen asianosainen voi olla oikeutettu tietojen saamiseen, omia etujaan prosessissa puolustaakseen.
Liikesalaisuuksien suoja kytkeytyy useisiin oikeudenaloihin; lähimpiä näistä ovat sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa, immateriaalioikeus ja työoikeus. Viranomaismenettelyjen ja oikeudenkäyntien yhteydessä merkitystä on lisäksi julkisoikeudella ja (varsin usein) rikosoikeudella.
Myös kokonaan uudenlaisten sääntely-yhteyksien huomioon ottaminen – tärkeimpänä esimerkkinä EU:n datasäädös datan jakamista koskevine velvollisuuksineen – voi tulevina vuosina luoda edellytyksiä miettiä jopa aikaisempaa itsenäisemmän liikesalaisuusoikeuden kehittämistä.
